Pääsiäispöydässä

Pääsiäinen on tämän vuoden osalta vietetty ja mämmit syöty. Nyt on jäljellä enää yhteenveto.

Vietimme kevään juhlaa kotinurkissa sukulaisten seurassa. Ja söimme hyvin - tai ainakin paljon.

Valmistauduin henkisesti pääsiäiseen suunnittelemalla etukäteen, että mitä pääsiäisviikonloppuna yleensä syötäisiin.

Olisiko tarjolla lammasta ja millä tavalla, mahdollisesti kalaa ja mikähän Ahdin valtakunnan herkku löytäisi tiensä ruokapöytäämme. Muna ja kana vai kumpi oli ensin - molemmat kuuluvat tietenkin myös paaston jälkeiseen juhlaan. Ja mämmiä on oltava, kermalla ja sokerilla, kiitos.

Henkisen virittäytymisen jälkeen laadin ylimalkaisen menukoosteen, jossa oli jokaiselle päivälle alku-, pää- ja jälkiruoka. Sitten ostoksille Hakaniemen halliin, josta haaviin tarttui mm. nieriää, joka ei ole merikala eli ei varsinaisesti Ahdin valtakunnasta, koska Ahti on meren jumala. Pohjoisen järvikala kuulemma.

Pitkäperjantaina myöhäinen lounas koostui Crème Ninonista (shamppanjahernekeitto), karitsan kyljyksistä, paahdetusta bataatista ja mämmistä.
Halusin tehdä alkuruoaksi keiton enkä ole koskaan tehnyt mainittua hernesoppaa, joten ajattelin uhmata kaikkia keittiötaiteen sääntöjä kokkaamalla jotakin, jota en ole koskaan koeponnistanut. Se on kokin tietoinen harakiri, että tekee näin. Olen edelleen hengissä!

Crème Ninon keitetään pakasteherneistä, siis niistä vihreitä viheliäisistä pampuloista, jotka pakenevat taitavasti haarukkaa lautasella. Juuri näiden pakasteherneiden epäviehkouden vuoksi olen suhtautunut shamppanjahernekeittoon epäilevästi.

Aluksi kuullotetaan voissa salottisipulia, valkosipulia ja yksi peruna kuutioituna. Sen jälkeen lisätään kasvisliemi ja annetaan kiehua hiljaa poreillen vartin verran.
Keitokseen lisätään pari pussia herneitä, vähän suolaa ja hippusellinen valkopippuria. Haudutetaan hetki.
Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella ja annetaan kiehahtaa.
Juuri ennen tarjoilua siihen lisätään ½ desiä shamppanjaa ja desin verran vaahdotettua kermaa.
Lautaselle vielä koristukseksi rapeaa pekonisilppua ja pieni tilkka kermavaahtoa.

Minä en käyttänyt Crème Ninoniin shamppanjaa, vaan espanjalaista cavaa (Can Vendrell Cava Brut á 12,99 euroa), jonka olin ostanut Lauttasaaren Alkosta heräteostoksena.

Lankalauantaina lounasmenussa luki grillattua halloumijuustoa salaattipedillä, grillattua nieriää, parsaa hollandaise-kastiketta ja jälkiruoaksi mangolimemousse.

Halloumijuusto on tuttavuus vuodelta 1999, jolloin olimme lomamatkalla Kyproksella. Tilasimme allasbaarissa lounaaksi hampurilaiset, joiden välissä oli tätä ihanaa suolaista herkkua.
Ohjeissa sanotaan, että juustoa pitäisi liottaa liian suolaisuuden poistamiseksi, mutta minä en tee sitä. Yritän kompensoida halloumin suolan muuten neutraaleilla mauilla, niinkuin tässä tapauksessa salaatilla.
Jälkiruoka oli pettymys. Sorruin mainonnan uhriksi. Yhteishyvän ruokalehtisessä oli muka oikein houkutteleva kuva mango-limemoussesta, mutta lopputulos ei vastannut mielikuvaa. Ruokalehti lensi kaarella roskiin.

1. pääsiäispäivän pääruoaksi suunniteltu poronpaisti joutui jo lauantai-iltana olutkylpyyn eli sulanut paisti sai liota keskioluessa yön yli ennen kuin poistin siitä kalvot, maustoin sen, kiedoin pekoniin ja sidoin paistettavaksi. Reilu 1½ tuntia paistopussissa maustepippureiden ja sipulilohkareiden kanssa teki tehtävänsä.

Poronpaistin kaverina oli valkosipuliperunoita, pikkuporkkanoita ja punaviinikastiketta. Ja jälkiruoaksi mämmiä.

Alkuruokana tarjotusta sieni-juustokeitosta oli tarkoitus tulla kuva tähän, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa, kun koko kattilallinen keittoa oli lusikoitu parempiin suihin.

Toisena pääsiäispäivänä meidät oli kutsuttu kehäkolmosen ulkopuolelle syömään - parsaa, hirvenpaistia ja naminami-jälkiruokaa (sitruunainen pashajäätelö), jonka ohje löytynee http://www.valioreseptit.fi/ -osoitteesta.

Ulkopaikkakunnan kahvipöydässä saimme nauttia myös mieheni 45-vuotissynttärin kunniaksi leivottua Kahvakuulakakkua http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/04/kahvakuulakakku.html.

Ongelmia kommentoinnissa - tässä ohje

Oletko jättänyt kommentoimatta tätä blogia sen vuoksi, että se on niiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa?
Huomasin itsekin, että tämän blogin kommentoiminen on monimutkaisempaa kuin esimerkiksi http://www.helenamarkku.blogspot.com/ -blogiin kommenttien jättäminen. Liekö vika piilee blogien perustamisajankohdassa tms, mutta vaikeuksia on kuulemma ollut.

No. Hätä ei ole tämännäköinen, se on punainen ja pyöreä.
Tässä ohjeet kaivatuille kommenteille:

Valitse kommentoitavan tekstin alareunasta kommenttien määrä (esim. 0 kommenttia) > klikkaa sitä.
Kirjoita, mitä sinulla on sydämelläsi.
Valitse "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta "Nimi/URL-osoite" ja kirjoita "Nimi"-kohtaan oma nimesi tai haluamasi/tunnistettava nimimerkki.
Klikkaa sen jälkeen "Esikatselu"-namiskuukkelia.
Toista ruudussa annettu kirjainyhdistelmä vaadittuun kohtaan.
Klikkaa lopuksi "Lähetä kommentti" -painiketta.
A vot, nyt onnistuu.

Onnistuiko?

Kevätherkku

Tähän aikaan vuodesta, siis huhtikuussa ja viimeistään toukokuun alussa, alkaa parsahammasta kolottaa. Sisareni oli tehnyt jo viikko sitten parsaa http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/04/valkoista-parsaa-tomaatti.html, joten minulle tuli hienoisia suorituspaineita, että missäs se minun parsanhimoni luuraa!

Kävin perjantaina Hakaniemen hallissa alustavilla pääsiäisostoksilla (http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppiaat/toolonkala.htm, http://www.ehakkarainen.fi/) ja ostin sekä lammasta että lohimedaljonkeja, jotka olikin tarkoitus syödä tänä viikonloppuna.
Olisin ostanut myös kokonaisen kirjolohen pääsiäiseksi valmiiksi, mutta kauppiaspa ei myynyt. Hän sanoi, että tähän aikaan kirjolohi ei ole parhaimmillaan ("huono kala, kutukala", hän sanoi vähän huonolla suomella). Miksikö olisin halunnut ostaa kokonaisen fisun? No, sen vuoksi, että se on mielestäni maailman helpointa valmistaa äidin antamin ohjein ja siitä riittää isommallekin joukolle.

Sunnuntailounaaksi meillä oli lohimedaljonkeja, vihreää parsaa, hollandaisekastiketta ja vihersalaattia. Karppausruokaa parhaimmillaan.
Töölön Kalan medaljongit ovat SUURIA. Ostin niitä kaksi meille kummallekin, mutta hädin tuskin saimme ahdettua itseemme 1½ per naama.

Aivan ensimmäiseksi valmistin vihersalaatin (erilaisia salaatteja, kurkkua, luumutomaatteja ja mustia oliiveja). Jokainen syöjä saa lisätä makunsa mukaan oliiviöljyä ja mustapippuria pöydässä.

Seuraavaksi valmistin hollandaisekastikkeen PUSSISTA. Sulatin 50 g voita ja sekoitin siihen 2½ desiä kevytmaitoa, johon olin sekoittanut pussin sisällön. Keittelin seosta muutaman minuutin sekoitellen välillä, ettei pala pohjaan, koska keitoksessa oli maitoa.
Sisareni on antanut minulle oivan vinkin liittyen juuri kastikkeiden tekoon: sekoita suuruste aina ensin nesteeseen ja lisää vasta sitten keitokseen. Tällä tavalla vältät kokkareet kastikkeessa. Vakuutan, että toimii.

Sen jälkeen paistoin lohimedaljonkeja pari kolme minuuttia puoleltaan VOISSA, vaikka rasvaisesta kalasta onkin kysymys. Ihminen tarvitsee rasvaa, että muisti pelaa ja että keho uskaltaa polttaa rasvaa, kun se tietää saavansa sitä jostakin!

Samaan aikaan, kun aloitin lohen paistamisen, laitoin kuoritut vihreät parsatangot kevyesti suolattuun veteen kiehumaan vajaaksi viideksi (5) minuutiksi. Parsojen kypsyyden voi todeta vaikkapa veitsenkärjellä, mutta sanoisin, että kevätparsalle sopiva keittoaika hiljaisella tulella on noin 3-5 minuuttia. Parsahan saa olla hieman al dente, mutta ei missään tapauksessa lötkö löllerö.

Koko komeus oli koossa.

Aterian kruunuksi avasimme valkoviinipullon (Castillo de Molina, Chardonnay 2010 Reserva) - pullon etiketin mukaan täydellinen valinta lohelle ("the perfect match for fish like salmon or trout"). Taidanpa ostaa uuden pullon seuraavalla tilillä.

Viikonloppumatkalla Genèvessä

Teimme viikonloppumatkan Genèveen, joka sijaitsee Sveitsin Genève-nimissä kantonissa Genève-järven länsikärjessä Rhône-joen luusuassa. Tuliko jo riittävästi Genève -sanoja? ja oppia ikä kaikki: luusua tarkoittaa järvestä alkavan joen alkunielua!

Sveitsiläinen keittiö on yleisesti ottaen tunnettu raskaista juustoisista ruoistaan (raclette, fondue), mutta tosiasiassa ruokakulttuuri vaihtelee alueittain melko tavalla. Riippuen alueesta ruokaan käytetään paljon myös perunoita, juureksia, vihanneksia ja rasvaista lihaa.

Majapaikkamme Edelweiss-hotellin ravintola on kaupungilla kuuluisa hyvästä sveitsiläistyyppisestä ravintolastaan, joka kyllä valitettavasti tuntui nenään hotellin ala-aulassa pitkin päivää. Haju johtui juustoruokien kuumentamisesta synnyttämästä kärystä.

Illastimme tuloiltanamme alakerran ravintolassa. Markun annos oli makkaraa, juustoa ja perunoita, minä sen sijaan valitsin lampaankyljyksiä, jotka oli valmistettu erikoisesti. Niissä ei ollut sitä normaalisti lampaankyljyksessä törröttävää luuta, vaan ne olivat pienenpieniä pihvejä.

Kyytipojaksi otimme pullollisen paikallista punaviiniä. Sveitsiläiset viinit eivät ole maailmankuuluja, joka ei tarkoita etteivätkö ne olisi hyviä. Miksi tämän lilliputtimaan viinit olisivat jotenkin huonompia kuin naapuri-Itävallan?
Genèvestä Berniin matkatessamme panimme merkille, että järven rantatöyräillä on tosi paljon pieniä viinitarhoja ja aina silloin tällöin laajempiakin viljelmiä.
Illallisen kruunasi alppitorven töräyttely ja lehmänkellojen soitto!

Lauantaipäivänä kiertelimme vanhassa kaupungissa ja lounastimme romanttisissa merkeissä Ristorante Romanticassa! Kuvassa herkullinen vuohenjuustosalaatti.

Illallispaikan katsoimme jo päivällä valmiiksi. Se oli intialainen ravintola, vain muutaman askeleen päässä majapaikastamme. Pidämme yleensä sääntönä sitä, että menemme sellaisiin ravintoloihin tai kahviloihin, joissa on muitakin asiakkaita.

Tässä tapauksessa ko. sääntö ei pitänyt täysin kutiaan. Kaikki muut asiakkaat olivat intialaisia, jotka olivat katsomassa Intia ja Sri Lankan välistä kriketin maailmanmestaruusloppuottelua!!! Mellakka oli välillä melkoinen. Me taisimme olla ainoat maksavat asiakkaat.
Tarjoilijapoika oli ystävällinen, mutta hänelläkin tahtoi tuhraantua aikaa television säätämisessä ja itse pelin seuraamisessa. Ruoka oli intialaiseen tyyliin hyvää ja tulista, niinkuin oli tilattukin. Hinta-laatu-suhde kunnossa.

Sunnuntaina nousimme junaan ja matkasimme Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin.

Markku sanoi haluavansa pizzaa. Lyhyen lämmittelykierroksen jälkeen päädyimme Bärenplatzille eli Bernin vanhan kaupungin keskusaukiolle ja siellä aurinkoiselle ulkoterassille.

Markku tutki ruokalistaa ja totesi pettyneenä " ei täällä saa pitsaa!. Väitin vastaan, että varmaan saa, koska tuossa ja tuossa ja tuossa pöydässä syödään pitsaa.

Tarkempi ruokalistan tutkiskelu paljasti, että täällähän saa Flammkuchenia (Flam Bernoise) - siis saksalaisten pitsaa, joka tuotiin tarjolle vaneripalasen päällä. Nokkelaa.

Voitte arvata loittoniko napa selkärangasta, kun tämän annoksen veteli huiviin? Yksikin olisi riittänyt per kaksi sierainparia, mutta eipä sitä siinä nälissään tilatessa tajunnut.

Yhtä paikkaa on pakko kehua Genèvessä: Bar Seven Arts, os. 25 Rue de Monthoux. Taitaa olla avoinna vain iltaisin. Meidän mielestä baarin ja pubin risteytys, painottuu ehkä enemmän kuitenkin baarin puolelle. Hyvä olut- ja viinivalikoima ja ennen kaikkea erinomainen palvelu!