perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ravintola Uleåborg 1881

Pohjois-Pohjanmaalle suuntautuvaan sukulaispainotteiseen kesälomapätkään on liittynyt parina viime vuotena myös tutustuminen Oulun ilta- ja yöelämään.
Minä olen asunutkin Oulussa muutaman vuoden 80- ja 90-lukujen taitteessa eikä paikkakunta ole outo miehellekään.

Tänä kesänä aloitimme Oulun iltaelämään tutustumisen torinrannassa sijaitsevasta ravintola Uleåborg 1881:sta.
Olin kyllä joskus rekisteröinyt sen olemassaolon, mutta en tiennyt esimerkiksi tarkkaa sijantia.
Ravintola sijaitsee vuonna 1881 (mainio aasinsilta nimeen!) rakennetussa varastomakasiinissa. Se ei komeile julkisivullaan, mutta on osa tyypillistä Oulun Kauppatorin ilmettä.

Olin varannut pöydän meille heti, kun ravintola avasi ovensa eli klo 17.00.
Ystävällinen naisihminen ohjasi meidät yläkertaan, jossa oli meneillään "kadonneen sähkön metsästys".
Yläkerrassa ystävällinen mieshenkilö puolestaan kertoi, että makasiinin seinustoilla kiertävä valaistus oli yhtäkkiä vain sammunut ja nyt etsittiin kuumeisesti vikaa sähkömiehen kanssa. Ystävällinen mies pahoitteli tilannetta.
Ei siellä yläkerrassa pimeää ollut eli ihan hyvin olisi pärjännyt ilman keinotekoista valoa.
Nämä ystävälliset ihmiset ovat mielestäni ravintolan omistajia!!!

Aluksi tilasimme lasilliset shamppanjaa (Beaumont des Crayères Grande Réserve), jota nauttiessamme silmäilimme lyhyttä ja ytimekästä ruokalistaa.
Ennen varsinaisia ruokia meille tuotiin talon omaa leipää, jota paistetaan päivittäin edellisiltana esivalmistetusta taikinasta. Olipa niin hyvää ja rapeakuorista, että piti pyytää lisää!


Keittiönterveisinä tarjoilija toi kylmää nauriskeittoa, jonka päällä oli porkkanaa.


Varsinaiset alku- ja pääruokavalintamme olivat täysin yhteneväiset:
  • alkuun jääkellarin lohta ja katkarapuvanukas, fenkolirelissiä, vermuttikastiketta

Annos oli mielestäni ehkä aavistuksen liian suuri alkuruoaksi, mutta makuelämys oli täydellinen. Minä haaveilen itsekin, että valmistaisin joskus jääkellarin lohta. Siinä on sitä jotakin verrattuna vaikkapa inhokkiini graaviloheen. Vielä en kuitenkaan ole sitä saanut aikaiseksi.

Alkuruoan kanssa nautimme 16 cl Rieflé Riesling “Bonheur Convivial” 2010 - valkoviiniä Alsacesta.

  • pääruokanamme oli paistettua poronfileetä, bechamelgratinoituja kasviksia, peruna-poronkielilettunen, rakuuna-madeirakastiketta ja kyytipoikana aivan erinomainen eteläafrikkalainen shiraz-rypäleestä valmistettu punaviini Number One Constitution Road 2006

Pääruoka-annos oli yksiselitteisesti valtava, mielestäni jopa ihan liian suuri. Alkuruoan jäljiltä vatsa huusi jo hallelujaa ja kun vielä tämän poroannoksen pisteli poskeen, nälkä puhutteli eri ihmisiä!
Maukastahan se oli, sitä ei käy kiistäminen, mutta joku kohtuus annoskoossa tulisi sentään olla.
Tässä hinta-laatu-suhde oli napakymppi.


Number One Constitution Road -punkku oli miellyttävä tuttavuus, vaikken pidäkään shiraz-rypälettä suosikkinani. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka siitä suosikki tulisikin. Joskus.
Kyseistä viiniä valmistetaan vuosittain vain muutama tuhat pulloa, jotka kaikki on numeroitu. Meidän pullon numero oli L14977.
Löysin viinin Alkon sivuiltakin, mutta lienee kuitenkin tilausvalikoimatuotteita.

Päälle päätteeksi otimme vielä juustovalikoiman, koska meillä oli edellä mainittua punkkua vielä jäljellä.

Tämän jälkeen oli tilaa enää kahville ja miehellä tietenkin myös konjakille, jolle taitaa olla ihan oma pieni tilansa aina varattuna :)

Ravintola Uleåborg 1881:ssa vallitsi kiireetön tunnelma, jota korosti todennäköisesti se, että olimme yläkerran ainoat asiakkaat ensimmäiset kolme varttia. Poislähtiessämme yläkerta oli jo täynnä: pariskuntia ja joku pienempi seuruekin.
Palvelu oli ensiluokkaista ja erittäin ystävällistä. Meidän annettiin ruokailla ja seurustella omassa rauhassa kuitenkin niin, että meistä pidettiin jatkuvasti huolta varmistamalla, että kaikki on ok ja että laseissa on dekantoitua punaviiniä sekä vettä sopivasti.
Loistava aloitus Oulu-illalle, joka päättyi Jumprun patiolle.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Bruschetta


Italialainen alkuruokanakin tunnettu bruschetta saa jostakin syystä aina veden herahtamaan kielelleni. Nytkin taannoisella Nykin matkalla kuolasin Pikku-Italiassa ravintoloiden bruschettoja -- ja söinkin pari.

Bruschetta on alunperin kotoisin Keski-Italiasta, mutta sittemmin valloittanut maailman ja tällä kertaa myös minun keittiöni.

Silppusin paahdetun leipäpalasen päälliseen tai täytteeseen, kuten haluatte, pari valkosipulin kynttä, 2-3 tuoretta sipulia, miniluumutomaatteja ja melkein ruukullisen basilikaa. Lorautin mukaan vähän oliiviöljyä ja ripauksen sekä suolaa että mustapippuria. Muutama pyöräytys ja sen jälkeen täyte hetkeksi lepäämään.
Sillä välin voitelin patonginpalaset voista, oliiviöljystä ja valkosipulista sekoittamallani rasvalla, ladoin ne uunipellille ja uuniin (225C) ehkä 10 minuutiksi. Leipäpalaset voi myös grillata.
Sitten vain täyte päälle ja ääntä kohti.

Minun leipäpalaset joutuivat valitettavasti odottamaan liian pitkän tovin ennen kuin päätyivät nälkäisiin suihin, josta aiheutui se, että patongin reunat tahtoivat olla jo kovia ja oli taiteilemista syödä bruschettoja fiinisti veitsellä ja haarukalla. Nokkelimmat ottivatkin leivän käteen!
Mitä tästä opimme: paahda leivät juuri ennen niiden täyttämistä ja nauttimista!

Hyvää oli, vaikka syömisessä oli vaikeusastetta aiottua enemmän.

Tomaattisipulisalaatti


Tomaattisipulisalaatti on ehdoton kesäherkku, jota ei tehdä talvella.
Se vaatii tuoreet kotimaiset tomaatit ja uudenuutukaista sipulia, joten sitä on turhaa rakennella Epsanjasta lentäneistä tomaateista ja kuivakuorisista pussisipuleista. No way.

Tomaattisipulisalaattiin tarvitaan sen nimen mukaisesti
  • tomaatteja, joista poistetaan napa terävällä veitsenkärjellä
  • sipulia, josta käytetään myös vihreää varsiosaa
  • suolaa
  • sokeria.
Tomaattiviipaleet, sipulisilppu, ripaus suolaa ja sokeria ladotaan kerroksittain laakeaan tarjoiluastiaan ja se on siinä.
Maistuu uusien perunoiden, kermaisen voikastikkeen, keitetyn kukkakaalin ja sillin kanssa jumalaiselle.