Perinteinen joululounas ravintola Tornissa

Jo useana vuonna olemme mieheni kanssa käyneet Ravintola Tornin perinteisellä joululounaalla, ja niin teimme tänäkin vuonna.
Tein varauksen jo syyskuun alussa enkä ollut yhtään liian aikaisin liikkeellä. Myyntipalvelun mukaan meille kahdelle järjestyi pöytä ihan kalkkiviivoilla ja siltä se näyttikin livenä: sali oli täynnä.

Tornin joululounas koostuu buffet-alkupalapöydästä ja annoksena tarjottavista pää- ja jälkiruoasta. Alkupalapöydässä oli sen seitsemää sorttia kalaa (mm. graavilohta, uunilohta, skagen-tyylisiä katkarapuja, savustettua särkeä, muikkupateeta, sinappisilakkaa, sherrysilliä, siian-ja kirjolohen mätiä, sipulia ja smetanaa).

Lihapuolen alkupaloista löytyy erilaisia pateita (maalais- ja fasaanipaté), paahtopaistia, sienisalaattia (suolatonta!), rosollia (en ottanut) ja kinkkua sekä perinteisiä laatikoita lämpimänä. Ekstrana lihaosastolla oli tuoreita ostereita. Otin ja nielaisin yhden.Maistui ihan kalakaupalle. Mielestäni Oyster Kilpatrick maistuu paljon paremmalle.

Osteri

Tornissa ei lasketa santsauskertoja, mutta kohtuus kaikessa. Tunnustan käyneeni "lihakierroksen" jälkeen vielä napsimassa parhaita herkkuja ikäänkuin pisteenä iin päälle.

Alkupalojen kyytipojaksi otimme Marskin ryyppyä upeista ravintola Tornin snapsilaseista. Tosin on tunnustettava, että tuosta kolmihaarasta juominen vaatii kokemusta. Minä nautin yhden haaran nesteen ulkoisesti :-)

Alkupalabuffetin lisäksi Tornin joululounaaseen kuuluu annoksena tarjottava pääruoka, jonka vaihtoehtoina oli tällä kertaa paahdettu siika, ankankoipiconfit ja kokonaisena paistettu saksanhirvifile. Me molemmat valitsimme viimeisen vaihtoehdon, joka ei ollut huono valinta.
Pääruoan koko ei ole suuren suuri, mutta eipä sen buffetin jälkeen juuri mitään muuta mahdukaan.

Tänä vuonna ravintola oli valinnut lounaan viineiksi argentiinalaiset viinit, mutta me teimme oman ratkaisun ja valitsimme pääruoan kanssa portugalilaisen  Sarvet -punaviinin, jonka etiketin on kuvittanut Viivin ja Wagnerin luoja Juba Tuomola. Hyvä valinta riistalle ja näyttäisi saavan Alkostakin, mutta vain 0,375 litran pulloissa.

Päälle päätteeksi nautimme molemmat luumukeittoa ja kanelivanukasta. Nam nam nam.

Skarppinäkkäri

Nyt ei mene naama näkkärille, vaan vääntyy iloiseen hymyyn! Sen verran mukavanmakuista on tämä löytö. Itseasiassa se taisi olla Maku-lehdessä, kun Skarppinäkkäristä vinkattiin, mutta sittemmin unohdin koko tuotteen.
Jollakin aamuisella välipalaostosreissulla keskustan S-marketissa Skarppinäkkäri-pussi melkein hyppäsi silmille. Kannattaa muidenkin tutkailla oman kaupan näkkileipähyllyjä sillä silmällä!

Skarppinäkkäri on vähähiilihydraattinen siemennäkkileipä, jota valmistaa valkealainen Leipomo J Martin Oy (kotisivut näyttävät olevan päivitettävänä). Aika hintava (pussi á 3,35 euroa) tuote, mutta siltikään en jättäisi maistamatta.

Skarppinäkkäri valmistetaan speltleseestä, ruisjauhosta, kaurahiutaleista, kauraleseestä, seesaminsiemenistä, vehnäleseestä, auringonkukansiemenistä, pellavansiemenistä, suolasta ja vedestä. Yhdessä palasessa (n. 10 g) on vain 3,2 g hiilihydraatteja, joka on kuulemani mukaan erittäin hyvä asia.

Oivallinen välipala tai vaikka iltateen kaverina. Sellaisenaan tai juustoviipaleen kanssa. Suosittelen.