Kurpitsakeitto

Olen todellinen soppatykki!
Illastimme taannoin siskoni luona ja hän kertoi suunnitelleensa alkuruuaksi kurpitsakeittoa, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut ollut juuri sillä kertaa kurpitsaa. Meidän oli tyytyminen Vitello tonnatoon (namskis)!

Minäkin vähän epäilin, että niinköhän löydän enää marras-joulukuun vaihteessa kurpitsaa lähikaupoista. Oletan sen olevan sesonkituote, jota on tarjolla vain Halloween-aikoihin. Paikallisessa S-marketissa ei ollut jälkeäkään kurpitsasta. Tsekkasin vielä viereisen K-supermarketin tarjonnan ja olin jo viittä vaille luovuttamassa, kunnes huomasin ison laatikollisen metsästämiäni myskikurpitsoita (engl. butternut). Kauppareissu pelastettu.

Kurpitsakeiton valmistaminen on helppoa kuin heinänteko, varsinkin nykyisellä traktorinmunatekniikalla - siis se heinänteko. Haastavin osuus on kurpitsan esivalmistelu eli  paahtaminen uunissa. Mitäkö haastavaa siinä paahtamisessa on? No, se aika!

1 myskikurpitsa (noin kilo, minun painoi 1,3 kg)

1 punainen chilipaprika

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 reilunkokoinen sipuli

6 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl kermaa

ripaus muskottipähkinää

suolaa maun mukaan



Kuvasta puuttuu sipuli ja tuo kurpitsa näyttää ihan takapuolelle!



Aluksi halkaisin kurpitsan ja poistin siemenet. En leikkinyt tällä kertaa marttaa ja puhdistanut&paahtanut siemeniä myöhempiä tarpeita varten, vaan heitin ne roskiin.
Lohkoin kurpitsapuolikkaat ja silppusin sekä inkiväärin että chilin ja pyörittelin aineksia oliiviöljyssä.

Paahtamista vaille

Sekoitus sai paahtua uunissa reilun tunnin, jonka jälkeen irrotin (lusikoin) kurpitsalihan kuorista. Kuullotin kattilassa hienonnettua valkosipulia ja tavallista sipulia, joiden joukkoon lisäsin kurpitsamassan, veden ja kasvisliemikuution. Keitos sai hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen surautin massan tasaiseksi sauvasekoittimella.
Lopuksi kaadoin sekaan purkillisen kuohukermaa ja maustoin keiton muskottipähkinällä sekä suolalla.

Keitosta tuli samettisen pehmeää ja täyteläistä. Ehkä paahdettu pekonisilppu antaisi annokselle viimeisen silauksen, mutta menee se ilmankin.

Thaimaalainen kanakeitto

Työpaikan lounasravintolassa oli taannoin thaimaalaista kanakeittoa ja se oli hyvää! Päätin yhdistää sekä työpaikkaruokalan kokemuksen että uumoilla jo tulevaa aurinkolomaa ja testata saavutanko saman makunautinnon kuin töissä tai pääsenkö jo aikamatkalle polttavan auringon alle.

Netti on pullollaan thaimaalaisen kanakeiton ohjeita. Päädyin thaimaalaiseen Tom Khaa Kaihin eli kookos-kanakeittoon.

Tom Khaa Kain ainekset (oikean alakulman lasissa fariinisokeria)

Valmistelin kaikki keiton ainekset etukäteen, koska itse kokkaamisessa ei mene kuin vajaa puoli tuntia. Porkkanat suikaloidaan, inkivääri raastetaan (minä silppusin sen pieneksi), sitruunaruoho silputaan ja valkosipuli hienonnetaan. Poistin chilipaprikoista siemenet ja viipaloin ne. Niinköhän olisi tullut keittoon topia, jos en olisi poistanut siemeniä?

Paistoin broilerisuikaleet oliiviöljyssä ja lisäsin mukaan inkiväärin, sitruunaruohon, valkosipulin ja porkkanasuikaleet. Kääntelin aineksia hetken kuumassa kattilassa. Sen jälkeen heitin kattilaan leikatut chilipalaset, puoli kourallista kaffir-limetin lehtimurskaa, ruokalusikallisen fariinisokeria, puoli litraa vettä, yhden kanaliemikuution ja purkillisen kookosmaitoa.

Tässä vaiheessa tuoksu oli jo huumaava. Annoin keitoksen kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Minulla ei ollut kalakastiketta(!), jolla ohjeessa suositeltiin keitto viimeisteltävän, joten lisäsin hippusen suolaa ja runsaasti tuoretta korianteria koristeeksi.

En päässyt vielä Malakan niemimaan tunnelmiin, mutta aika lähelle. Eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Beaujolais-Villages Nouveau

On siitä appiukostakin ollut jotakin hyötyä! Olen oppinut häneltä, että vuosittain marraskuun kolmantena torstaina tulee myyntiin uuden sadon Beaujolais Nouveau (​[bo.ʒɔ.lɛ nu.vo] tai posiolaisittain vain posolee nuevo).

Beaujolais Nouveau valmistetaan gamay-rypäleestä ja on todellakin ns. uuden sadon viiniä, jota on käytetty vain muutamia viikkoja ennen kuin se pullotetaan ja lennätetään Beaujolaisista Ranskasta ympäri maailman maisteltavaksi.
Beaujolais Nouveaun takia alueen muut viinit eivät saa osakseen sellaista hypetystä, jota ehkä kaipaisivat.

Lueskelin netistä arvioita tämänvuotisesta tuotteesta ja päädyin siihen lopputulokseen, että Beuajolais Nouveau -makuja on monenlaisia. Joku moitti vuoden 2013 viiniä vesitetyksi litkuksi, toisen mielestä se oli yllättävän hyvä siihen nähden minkälaiset olosuhteet Beaujolasissa oli tänä vuonna.
En lähde kertaamaan kenenkään arvioita, vaan kerron omana suutuntumana, että hyvästi viilennettynä kelpo tuote sellaisenaan. En yrittänytkään nauttia sen kaverina mitään syötävää, mutta rohkenen väittää, ettei se olisi huono valinta kinkullekaan.

Juuressosekeitto

Olen ollut viime päivinä varsinainen martta. Ensin minua harmitti, että jääkaappiin oli jäänyt puolikas purkillinen kermaa. Hyvää kermaa, ei kai sitä raaskisi heittää poiskaan. A vot, mutta minähän pyöräytän kahdeksan (8) valkosuklaa-mustikkamuffinssia, joiden taikinaan desi kermaa on kuin nyrkki silmään :-D
Seuraavaksi jääkaapista löytyi puolikas pala hiivaa! Tässä taloudessa kaikkea on käytetty vain puolet. No, tämä kätevä emäntä leipoi pellillisen sämpylöitä. Eikä tässä vielä kaikki.

Viimeiseksi ja melkeinpä haasteellisimmaksi osoittautui vajaa (HUOM! yli puolet) purkki ranskankermaa. Mihin minä sen tunkisin? Aivan kuin taikaiskusta keksin, että sehän uppoaa juuressosekeittoon kuin kuuma veitsi voihin.
Juuressosekeitto on keitoista helpoin, ja on muuten edullista -  marttahengessä. Minulle ainoa ponnistus kokkaamisessa oli se, että juurekset piti käydä erikseen ostamassa. Niistä ei ollut jäänyt puolikkaita jääkaappiin!

400 g porkkanoita

200 g lanttua

200 g juuriselleriä (ah, sitä huumaavaa tuoksua!)

100 g palsternakkaa

100 g sipulia

2 kpl valkosipulinkynsiä

1½ litraa vettä

3 kasvisliemikuutiota

mustapippuria

muskottipähkinää

suolaa maun mukaan (liemikuutioissa on jo suolaa)

1½-2 desiä ruokakermaa (minun tapauksessa ranskankermaa)

persiljasilppua (sitäkin oli puntin jämä jääkaapissa)

 

Pilkoin kuoritut juurekset ja lisäsin ne kiehuvaan veteen. Samaan syssyyn menivät pippuri ja muskottipähkinäkin. Annoin keitoksen kiehua noin 20 minuuttia, jonka jälkeen surautin keiton tasaiseksi soseeksi ja lisäsin kerman.

Annoin vielä muhia viitisen minuuttia ja kattilallinen juuressosekeittoa oli valmiina.

Ranskankerman pitäisi kestää kuumennusta, mutta valitettavasti minun keitoksessa se näyttää "erottuvan". Varmaan joku kemiallinen reaktio, mutta ei sitä huomaa sen jälkeen, kun keitto on syöty.

 

 

Sotkuinen kattila, mutta se on sivuseikka

 





Ässä hihasta

En tiedä, mikä päähänpisto minulle tuli, mutta minun oli pakko kokeilla ässien leipomista.
Ystäväni Matun kaneliässät ovat suussasulavia, mutta toisaalta ihanan rapsakoita. Työkaverillani Vuokollakin taitaa olla sama ohje, koska hänenkin tarjoamat ässät vievät kielen mennessään.

Pyysin Matulta ohjetta ja paluupostissa tuli "Vilman ässät"-resepti. No, minä muutin nimeksi Matun ässät, vaikka kyllä ne nyt ovat minun ikiomia!

Taisin haukata liian ison palan kerralla.

Taikina on helppo juttu: 250 g voita ja 125 g sokeria vaahdotetaan, sekaan heitetään yksi muna ja lopuksi 375 g AnniHelena-venhäjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl vaniljasokeria, ½ tl soodaa ja ½ tl leivinjauhetta.
Sitten vaan pyöritellään taikinapötköjä, jotka kieritellään sokeri-kaneliseoksessa ja väännetään pellille ässäksi.
Leivonnaiset paistetaan 200-asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi.

Matu kertoi loihtivansa annoksesta 85 ässää, mutta kyllä minun käsiala oli niin laajakaarista, että sain hädin tuskin 55 S-kirjainta ja nekin kaikki enemmän tai vähemmän rumia. Ei onnistunut, ei.
Saattaapi olla, että tilaan ässät tarvittaessa reseptin omistajalta.

Joku näistä on varmasti suhuässä!

Harvat valioyksilöt

Pulled pork eli nyhtöpossu

Yksi viime aikojen trendieväistä on ilman muuta pulled pork eli ylikypsä sianliha, jolle on annettu myös hassunkurinen suomenkielinen nimi NYHTÖPOSSU. Sinänsä ei ole kyse kovinkaan erikoisesta ruoka-aineesta, joka on pitkään haudutettua sianlihaa. Vitsi taitaakin piillä kastikkeessa, jossa liha muhii.
Ylikypsää possunlihaa käytetään esimerkiksi hampurilaisten täytteenä, mutta kyllä se maistuu ilman sämpylää ja muita hampurilaisen tykötarpeita, vaikkapa tumman riisin ja salaatin kanssa.

Nyhtöpossu jäi kaikumaan päähäni ahkerimman kommentoijani Aili Inkelin hehkutuksesta. Hän oli kokannut sitä - varmaan puolikkaasta possusta - ja vannoi, ettei parempaa evästä ole olemassa.
Etsiskelin netistä reseptejä ja mietin, että näinkähän tykkään koko jutusta, mutta saamani vaikutelma ei antanut mielenrauhaa ennen kuin kokeilisin sitä.

Menin toiveikkaana kauppaan ja pyysin porsaanlapaa, kiitos. Palvelutiskin nuori herra kysyi, että olenko mahdollisesti valmistamassa Hesarin Ruokatorstai-liitteessä ollutta vietnamilaista possunliharuokaa. Vastasin, että en ole, vaan olisin tekemässä nyhtöpossua. No, siihen sopii kyllä myös kasler, sanoi nuori mies. Siispä reilu kilon köntti kasleria pakettiin ja mars kotiin.

Päädyin Puolialastoman kokin kastikkeeseen, johon laitetaan 2 dl siirappia, ½ dl fariinisokeria, 2 dl sweet chili kastiketta, desilitra riisiviinietikkaa (jota löytyy sushitarvikkeiden lähimaastosta), desi soijakastiketta, tuoretta inkivääriä raastettuna sekä yksi valkosipulin kynsi hienonnettuna.
Ensivaikutelma seoksesta oli hämmentävä, mutta en antanut senkään vielä lannistaa minua.

Hieroin kaslerin kylkeen suolaa ja mustapippuria, laitoin lihan pataan ja reilun puolet kastikkeesta perään. Kääntelin vielä lihakimpaletta kastikkeessa niin, että se varmasti sai jokaiselle kyljelleen tasapuolisesti mausteita. Jos minulla olisi kannellinen pata, olisin laittanut kannen päälle, mutta kun ei ole, piti tyytyä foliokanteen.

Aluksi (n. 2 h) uunin lämpötila oli 150C, sitten laskin lämpöä 110 asteeseen ja annoin lihan muhia uunissa kaikkiaan varmaankin 5½ - 6 tuntia.

Nyhtöpossu viimeistellään nyhtymällä liha säikeittäiseksi ja sekoittamalla loput maustekastikkeesta nyhdöksen sekaan.

Tässä sitä sitten on - nyhdettynä

Tarjoiluehdotus

Toisen kerran päätin etsiä porsaanlapaa käsiini ja onnistuinkin siinä. Ostin 1,3 kilon köntin ja tein ihan samat rituaalit kuin edelliselläkin kerralla. Tulos vaikutti aivan yhtä onnistuneelle kuin koeponnistuskin.

Juuri uunista nostettu kypsä possunlihaköntsä

Tämä on oikein mainio tapa laittaa ruokaa. Ei tarvitse seisoa hellan ääressä koko ajan, vaan voi puuhastella yhtä sun toista niiden tuntien aikana, jolloin liha on uunissa. Eikä maksa paljon.

Tein nyhtöpossusta kolmen ruokalajin illalliselle alkupalaksi minihampurilaiset, joiden sämpylätkin olin itse omin pikkukätösin leiponut. Olivat vieraiden(kin) mielestä ensiluokkaisen maukkaita.

Eikös olekin nättejä kuin sika pienenä!


 

Pulled pork rules!