Bataattikookoskeitto

Saimme illalliskutsun sisareni luokse lauantai-illaksi klo 18. Oli pakko syödä jotakin ennen lähtöä, muuten olisimme olleet kireitä ja äreitä vieraita. Keitin bataattikookoskeittoa ja niin nälkä siirtyi tuonnemmaksi.

Keittoon tarvitset

1 rkl raastettua inkivääriä (ihana tuoksu!)

1 punainen chili (älä kaavi kaikkia siemeniä pois)

800 g bataattia

2 tl öljyä

4 dl kookosmaitoa

6 dl kanalientä

puolikkaan limetin raastettu kuori

koko limetin puristettu mehu

ripaus suolaa

Raasta inkivääri ja hienonna chili. Kuori ja kuutioi bataatti. Kuullota inkivääriä ja chiliä hetki öljyssä ennen kuin lisäät bataattilohkot kattilaan.

Lisää kookosmaito ja kanaliemi, anna kiehahtaa siksi kunnes bataatti on pehmeää. Soseuta keitos sauvasekoittimella. Mausta keitto raastetulla limetin kuorella, mehulla ja suolalla. Syö!

Tuore inkivääri tuoksuu jumalaiselle. Aah. Suosittelen todellakin, että jätät chiliin muutaman siemenen antamaan keitolle topia. 

Tällä ohjeella keitosta tuli minun mielestä hieman liian liemimäistä ja limen maku pukkasi läpi tosi tymäkästi. Käytän seuraavalla kerralla vain 5 dl kanalientä ja olen varovaisempi limetin mehun kanssa.

Keitto oli hyvää ja siinä oli juuri sopivasti tiukkuutta.

Kyllä Heli-sisko osaa

Saimme kutsun sisareni luokse illalliselle. Hän on leipuri vailla vertaa ja kyllä muutkin keittiöhommat sujuvat. Kattilat kalisevat, vispilät viuhuvat ja laitteet laulavat sulosointujaan, kun Heli kokkaa miltei uskomattomia luomuksiaan. Välillä keittiöstä voi kuulua myös ärräpäitä, mutta niistä ei kannata välittää, yleensä lopputulos on täydellinen.

Niinkuin oli tämäkin illallinen. Isäntäväen ja meidän lisäksi ruokapöydässä olivat isännän sisko miehineen.

Menukorttiin ei ole kirjoitettu amuse bouchea, joka tarjottiin kuohuviinilasillisen kanssa. Se oli todellakin ruokahalun herättävää vuohenjuustomoussea ja köyhän miehen parmesaania. Slurps.

Valitettavasti minulla ei ollut kamera mukana, joten en voi lisätä tähän kuvia, mutta lukija voi käydä kuolaamassa ihania herkkuja www.kotonatehtya.blogspot.com -blogissa, jonne kaikki eväät on viety.

Alkupalaksi tarjottu turska ja köyhän miehen parmesaani oli taivaallista. Alkudrinkkinä ollut kuohuviini jatkoi turskan mukana ja se oli muuten hyvä valinta.

Poro on parasta! Tämä poro oli vielä parempaa. Kypsyys napakymppi, mehukas ja murea, sopivan rosé. Poron kaverina ennenkuulumatonta bataatti-vuohenjuustokääretorttua!!! Mistä se keksii näitä? Minä vetelin ruokaa ihan mykkänä päin näköä.

Porolle vaihtui viini. En muista oliko se löytynyt vaatehuonetta siivotessa vai oliko se vain muuten "vuosikertaa". Sopi hyvin lihan kanssa.

Jälkiruokaosastolla oli crepes suzette ja limoncello-minttusorbetti. Olisiko toisen voinut jättää pois? Heli oikein liekitti crepsit. Pelkäsin, että kärähtääkö kämppä, mutta ei tarvinnut soittaa palokuntaa paikalle.

Eikä tässä vielä kaikki. Illan päätteeksi tarjottiin vielä kahvit ja marmoroitua mustikkajuustokakkua. 

Nyt alkoi housunnappi kiristää.

Jos joku laittaa paremmaksi, siitä vaan. Tämä illallinen sai meiltä 9,5. Jälkiruuista toinen pois ja tulos olisi ollut kymppi.

Ravintola Gaijin ex tempore

Mies kävi täydentämässä garderobiaan miestenvaateliikkeessä Bulevardilla lokakuisena lauantaina. Kyseisessä liikkeessä (T'uomo) on verraton palvelu ja laadukkaita vaatteita joka lähtöön. Kaiken kukkuraksi siellä tarjotaan hyvin usein myös lasillinen viiniä niin varsinaiselle asiakkaalle kuin avecillekin. 

Ihan mielelläänhän sellaisessa kaupassa käy.

Spektaakkelimaisesta ostostapahtumasta suoriuduttuamme mies totesi, että nyt mennään johonkin syömään - "nälkähän tässä jo tulikin". T'uomon ulkopuolella Pyöräytimme päitämme, että minne? Tuossa on Björkin Boulevard Social ja vieressä Gaijin. Mennäänpä Gaijiniin, koska siellä ei olla koskaan käytykään. Kello raksutti noin iltapäiväviittä, joten hieman varovaisin mielin astuimme sisään ravintolaan, josko siellä olisi tilaa vielä kahdelle. 

Tilaa löytyi. Ensimmäinen miellyttävä asia oli palveluhenkilökunnan ystävällisyys ja mutkattomuus. Mies nautti aluksi sakea ja minä menin siitä, mistä aita on matalin: kuohujuomaa. Alkudrinkkejä nauttiessamme tutkimme ruokalistaa ja päätimme ottaa yhdeksän (9) ruokalajin Gaijin-menun siihen sopivine viineineen. 

Yhdeksän annosta kuulostaa valtavalle määrälle, mutta eihän ne annokset ole mitään brankkareiden tai rekkamiesten mättöjä. Enemmänkin pieniä piiperryksiä, mutta kyllä niilläkin saa mahansa täyteen.

Tämä ei ole pesuvati, vaan sakekannu ja -kuppi. On siinä sakeakin.

Ensimmäinen satsi oli nimeltään MUSSEL & FRESH YUZU eli vihersimpukkaa, tuoretta yuzuhedelmää ja merileväkaviaaria. Esillepano upea ja maku viettelevä.

Seuraavaksi eteemme tuotiin PORK BUN. Pehmeän leivän sisällä oli possunkylkeä, kimchimajoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Pusuhuulten mallinen leipä oli pehmeää kuin pumpuli ja täytteiden maut olivat kohdillaan.

Ruokarumba jatkui kolmannella annoksella, joka SASHIMI TASTING. Nimensä mukaisesti sashimilajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressingiä, wakamea ja wasabimajoneesia. Älä kysy, mitä on wakame ja mikä se on näistä lautasella olevista. En minä tiedä, mutta hyvää oli.

Tässä kohtaa voi todeta sen, että annoksia SATELI pöytään. Se onkin ainoa miinuspointti Gaijinille. Tosin sama meininki oli aikoinaan Boulevard Socialissakin, että tuskin ehti edellisen annoksen kuppeja nuolla, kun uutta jo oltiin tyrkyttämässä.

FOIE & UNAKI, CHERRY - niminen annos sisälsi glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, kirsikalla maustettuja tapiokahelmiä, maapähkinää ja norileipää. Ei hassumpaa.

Kuvan kellonajasta voi päätellä, että olimme olleet pöydässä noin puoli tuntia ja olimme yhdeksän ruokalajin menun puolivälissä. Tällä menolla me olemme ulkona ennen kuutta. Katsotaan miten käy.

Seuraavaksi pöytään lennähti ROASTED SAIKYO MISO SALMON & FRESH WASABI "MT.FUJI" (saikyo-miso marinoitua lohta, fenkolia, tuoretta wasabi-dashi emulsiota, bonitoa ja merileväkaviaaria). Sen kanssa tuli lautasellinen japanilaista GOHAN-riisiä. Nyt on kuvaajalla käsi vapissut ja/tai zuumaus epäonnistunut, sillä riisi on päässyt pääosaan. 

Ruokamatkan huippu oli käsillä: BABY BACK PORK RIBS, siis käsittämättömän maukkaita possun ribsejä, soija-mirin karamellia ja togarashia. Nam nam nam. Näitä olisi voinut olla enemmänkin. Tarjoilijaneitokainenkin sanoi niiden olevan niin suosittuja, ettei ribsejä ole voinut poistaa listalta.

Nuoleskelimme ribsien jäljiltä vielä huuliamme, kun X.O SCALLOPS purjehti paikalle. Paistettua kampasimpukkaa, harvinaista kiinalaista X.O -kastiketta, bonitoa ja taas merileväkaviaaria. 

Kampasimpukat ovat minun suurta herkkua, joten tämäkin annos saa kunniamaininnan. Oli laitettu nätisti tarjollekin. p.s. bonito on ahvensukuinen kala, jos et tiennyt sitä - minä en tiennyt, vaan vaklasin tiedon netistä.

Kampasimpukoiden jälkeen oli vielä jäljellä BO SSÄM GAIJIN (se oli kirjoitettu noin) joka sisältää grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressingiä ja chilipastea. Oli topia, joo.

Jälkiruokana tarjottiin SAKE APPLES & VANILLA (sake-omenasorbettia, vaniljalla maustettua valkosuklaacremeä, paahdettua omenakauraa ja sake geleetä).

Urakka suoritettu eikä ehditty kuudeksi ulos Gaijinista eikä ollut tarvettakaan. Tämän rypistyksen päälle ei edes mies kaivannut perinteistä konjakkiaan, vaan suunnistimme kohti kotisaarta mahanahkat kiiltäen.

Kuten sanottua Tomi Björkin ravintoloissa on kova kiire. Palvelu on ystävällistä, mutta hengästyttävää.

Asiakkaana minulle tulee sellainen olo, että on ehdittävä niellä nopeasti eväät, ettei ole ravintoloitsijalle haitaksi, vaikka on ihan maksava asiakas.

Maut olivat kohdallaan, josta syystä Gaijin sai meiltä ysin (9).

Äijäpitsaa

Olemme hyvin usein perjantai-illat kotona, emme harrasta perjantaisin edes liikuntaa tai muita aktiviteettejä. (Raskaan) työviikon jälkeen on ruhtinaallista vain olla, katsoa televisioa ja syödä jotakin kivaa. Joskus sen kivan ruuan tai naposteltavan keksiminen on työlästä. Ei oikein jaksaisi ruveta mihinkään mittaviin ponnisteluhin eikä aina viitsi syödä kotipizzaakaan. Useimmiten keksimisnakki napsahtaa minulle, mutta lokakuisena perjantaina mies yllätti minut totaalisesti.

Jo aamulla hän ilmoitti, että hän huolehtii iltapalasta. Okei.

Työpäivän päätteeksi kävimme kaupassa ja hän keräsi määrätietoisesti tarveaineensa ostoskärryyn: ruispaloja, tonnikalaa, nyhtöpossua, juustoraastetta ja tuoretta basilikaa. Äijäpitsaan lisäksi tarvittavat ketsuppi, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit, valkosipuli ja oregano löytyivät jo kotoa.

Sitten ei muuta kuin hommiin.

Kokonaissuoritusaika alle puoli tuntia paistoineen kaikkineen. Ulkonäöllisestikin annoin miehelle sata pistettä, niin modernisti hän rennolla ranneliikkeellä repi basilikat uunituoreen äijäpitsan päälle.

Minun tehtäväksi jäi syöminen ja jälkien siivoaminen.

Omenapiirakka

Sisareni toi syyslomatuliaisina vanhempien puutarhasta paperikassillisen omenoita. Ja koska on kyse meidän äidin lähettämästä tuliaisesta, se tarkoittaa, että omenamäärä oli mitä melkoisin. Ei muutamaa omenankaraa, vaan täysi lasti.

Minulla iski paniikki, koska a) tiedän, etten ole missään nimessä omenapiirakkaleipuri ja b) en osaa/halua tehdä omenasosetta. Mitä ihmettä minä teen? No, omenapiirakan tietenkin!

Surffailin netissä löytääkseni jonkin herkulliselta ja mehevältä vaikuttavan piirakkaohjeen. Aikaisemmat viritelmäni ovat aina olleet jotensakin kuivakkaita. Etsivä löytää, niin kävi minullekin. 

Tässä ainekset pellilliseen omenapiirakkaa:

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g voita

2 dl maitoa tai omenatäysmehua

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

1/2 tl kaardemummaa

Huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaahdotetaan kiiltäväksi vaahdoksi, johon sekoitetaan jäähtynyt, sulatettu voi sekä maito tai omenamehu. Lopuksi vaahtoon lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle pellille, päälle asetellaan omenaviipaleet ja koko komeuden kruunaamaan kanelia ja sokeria oman mielen mukaan.

Piirakka paistuu 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuutissa ja tuoksu on huumaava.

Tämä omenapiirakka onnistui yli odotusten. Se oli mehevää ja muhevaa. Ensimmäisen pellillisen tein maidolla ja toisen omenamehulla. Ensimmäinen oli mielestäni parempi.

Harjoituskappaleen kiikutin töihin ja se katosi, jos ei alta aikayksikön, niin kuitenkin päivän mittaan parempiin suihin. Esimies vei viimeiset palat omenapiirakasta tykkäävälle pojalleen.

Leivoin tätä piirakkaa siis kaksi pellillistä ja lopuista omenoita tekaisin rahkaisen version, joka ei ollut ollenkaan yhtä hyvää kuin tämä.

Selätin sekä omenapiirakka-rimakauhun että kassillisen omenoita!

Ravintola Passio

Taannoin lauantai-Hesarissa oli juttu siitä, että esimerkiksi Helsingissä on aika vaikea löytää sunnuntaisin lounas- tai päivällispaikaksi muuta kuin etnisiä ravintoloita. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta jos mieli tekee muuta kuin nuudeleita tai kuuminta hottia, sunnuntaisin auki olevat ruokaravintolat ovat harvinaisuuksia.
Jutun kuvituksena oli käytetty Kalevankadulla sijaitsevaa Passiota, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Mies oli kisamatkalla, jolta hän palaisi sunnuntaina. Varmistin tekstarilla, että sopiihan hänelle myöhäinen sunnuntailounas Passiossa. Kuulemma sopi, joten lähetin samalta istumalta aamiaispöydästä pöytävarauksen. Varausvahvistus taisi tulla muutaman tunnin kuluttua sähköpostiin. Tähän saakka kaikki OK.

Ravintola Passion osoite on Kalevankatu 13 ja lähdimme tottakai etsimään sitä Mannerheimintien päästä. Paikka on melkein Annankadun kulmassa, joten sinne on lyhyempi matka Kampista kuin Manskulta. Mennessämme ravintolassa oli vain kolme (3) asiakasta. Ihmettelinkin tarjoilijalle, että eikös edellispäivän uutinen ole täyttänytkään pöytiä. Ei ollut.

Passion ruokalista on lyhyt ja ytimekäs.

Mies valitsi alkuun bouillabaissen, joka tarjoiltiin niin, että lautasella oli vain merenelävät sekä vihanneksia ja bouillabaissen tomaattipohjainen liemi tuotiin kannussa.
Minun valintani osui loheen, joka olikin kaunis asetelma kalaa ja muita tykötarpeita.

Pääruokana söimme ankkaa (mies) ja possua (minä). Mies yritti vitsailla tarjoilijalle, että hän ottaa Aku Ankkaa, mutta ei osunut eikä uponnut.
Molemmat annokset olivat runsaita ja liha suussa sulavaa. Minun annoksessa oli tuollaisia pyrekekoja, mutta en enää tätä kirjoitettaessa muista oliko toinen perunaa ja toinen bataattia. Väristä voisi niin päätellä.

Punaviinipullossa oli vielä helmi orvokki pohjalla, joten päädyimme normaalien kahvien sijaan juustolautaseen. Se oli aika normaali: sini- ja valkohomejuustoa sekä viinitarhurin juustoa joltakin kotimaiselta tuottajalta.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ravintolatila oli mielestäni vähän ankea. Tarjoilija oli reipas nainen, ei mikään tyttönen. Hänellä on hieman kiusallinen tapa "hörähdellä", jota voi tietenkin nauruksikin kutsua.
Ravintola Passio sai meiltä ysin ja toivottavasti sunnuntaisyöjät löytävät sinne tiensä. Meidän jälkeen sinne tuli 2-3 muuta seuruetta, yksi isompikin, mutta täyttä siellä ei ollut.

Sushitehdas

"Lähde Lappeenrantaan" -humpan tahdissa ajelimme tuttavapariskunnan kanssa kolmannen tuttavapariskunnan luokse Vehkataipaleelle Saimaan rannalle. Pariskuntatriossa yhdistävänä tekijänä on miesten ammatti ja viikonloppureissun takimmaisena tarkoituksena oli suunnitella seuraavan kesän lomamatkaa Amerikan länsirannikolla.
Suunnitteluhommiakin tehtiin, mutta varsin pikaisesti kotiinlähtöaamuna. Lauantai-iltapäivä kului yllättävän sukkelaan ja tiiviisti sushien valmistuksessa.

Me mieheni kanssa olimme porukan ainoat noviisit. Ensimmäistäkään makia tai nigiriä en ole aiemmin omin pikkukätösin tehnyt, mutta nytpä tein. Isäntäpariskuntaa voisi kuvata melkeinpä ammattilaisiksi sushihommissa eikä toisetkaan olleet aivan untuvikkoja.

Mies sai tehtäväksi siivuttaa vihanneksia (porkkanaa, kurkkua) ja taisi tehtävälistalla olla jotakin kalan käsittelyynkin liittyvää. Minut asemoitiin tekemään makeja. Emännän neuvojen mukaisesti paistoin merilevälevyt kuumalla pannulla, koska sillä tavalla rullista tulee rapeakuorisia. Sen jälkeen taputtelin sushiriisiä levyille. Sain täyttää makini mieltymysteni mukaan kasviksilla ja/tai kalalla.
Tein myös sushiveneitä: levälevy leikataan sentin perin levyiseksi nauhaksi, kiinnitetään parilla riisijyvällä lenkiksi, jonka sisään painellaan riisiä. Vene koristellaan niin kuin mieli tekee.

Sushien tekeminen oli tosi mukavaa hommaa. Aikaa siihen tuhrautuu paljon, mutta mitäs se haittaa hyvässä seurassa. Jos joskus teen itse sushia, se tapahtuu juuri porukalla.
Pöytä notkui herkuista, mutta eipä notkunut kauan. Seitsemän nälkäistä suuta (mukana oli myös emännän tytär) oli pian historiaa ja sushien tainnuttama porukka ähisi maha täynnä.

 

Etualalla täyttämättömiä sushiveneitä

Kalaa oli jos mistä mallista: lohta, pallasta, ankeriasta, siikaa, tonnikalaa, katkarapuja, lohimössöä yms

Miehellä on hieman runsaat täytteet

Pöytä on katettu!

Sipulipiirakka

Bongasin Maku-lehdestä 5/2014 karamellisoidun sipulipiirakan ohjeen, joka on itse asiassa Valion mainos, mutta väliäkös tuolla.
Resepti vaikutti helpolle ja mainoksen piirakka herkullisen näköiselle, joten ei muuta kuin leivontapuuhiin.

Pohjataikina:

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

½ dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

½ purkkia Valio Crea crème fraîchea (paahdettu sipuli)

Täyte:

400 g sipulia (tavallista ja punaista)

kuullottamiseen voita

½ tl sokeria

hippusellinen valkopippuria

vähän suolaa

1½ prk Valio Crea crème fraîchea (paahdettu sipuli)

2 dl juustoraastetta (Emmental punaleima)

Pohjaa varten huoneenlämpöinen voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet nypitään murumaiseksi taikinaksi, johon crème fraîche sekoitetaan. Taikina laitetaan jääkaappiin siksi aikaa, kun täyte valmistetaan.

Viipaleiksi siivutetut sipulit kuullotetaan voissa noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lisätään sokeri. Sipulit saavat vieläkin muhia viitisen minuuttia ennen kuin ne maustetaan valkopippurilla ja suolalla. Ohjeen mukaan pitäisi varoa, etteivät sipulirenkaat hajoa, mutta minä en mokomasta piitannut. Kääntelin ja vääntelin sipuleita ajattelematta piirakan estetiikkaa.

Jäähyllä ollut taikina painellaan vuokaan, päälle kaadetaan keskenään sekoitettu crème fraîche ja juustoraaste sekä lopuksi paistetut sipulirenkaat.

Piirakkaa paistetaan 35-40 min 200-asteisessa uunissa.

Sipulipiirakka oli oikein hyvää, vähän samanlaista kuin nizzalainen pissaladiere. Suolan kanssa on oltava tarkkana, koska maustetussa crème fraîchessa on aika julmetusti suolaa, samoin juustossa.

Halvajäätelö

Kreikkalaisen illan jälkiruuaksi bongasin syyskuisen Yhteishyvän Ruoka-lehtisestä Halvajäätelön.
Siihen tarvittavat ainekset ovat hyvin yksinkertaiset, mutta halvan löytäminen lähimarketista meinasi osoittautua ylivoimaiseksi. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi paikalle purjehti myymälähenkilö, joka opasti, että halva löytyy juustohyllystä!

1,5 litraa vaniljajäätelöä

150 g halvaa

1 tl kaardemummaa

50 g pistaasipähkinöitä murskattuna ja paahdettuna

Vaniljajäätelön annetaan pehmetä huoneenlämmössä ja siihen murennetaan halva sekä lisätään kaardemumma. Sen jälkeen seos sekoitetaan sähkövatkaimella tasaiseksi ja jaetaan sopiviin muovisiin kertakäyttömukeihin. 

Foliolla peitetyt mukit laitetaan pakastimeen ja VÄHÄN ennen tarjoilua otetaan pois sieltä ja koristellaan paahdetuilla pistaaseilla.

Minulla kaikki meni kuin Strömsössä siihen saakka, kunnes otin jäätelöannokset pakastimesta pois. 

Arvioin lihapullien syöntiin käytettävän ajan väärin ja kun halvajäätelön tarjoiluaika tuli, sain kantaa kieli keskellä suuta tarjoilulautasille sulanutta massaa jokaiselle nokan eteen. Arvaa harmittiko? 

Onneksi maku ei ollut kärsinyt sulamisesta.

Tämä kuva on otettu ymmärrettvästi ennen kuin komeus suli annoslautaselle

Kreikkalaiset lihapullat

Team Läskikasan ensi talven laskettelumatkan suunnittelukokous päätettiin pitää meillä eli ruuanlaittohuki iski minulle. Pohdiskelin, että millähän teemalla etenisin. Viimeksi sama joukko on ollut koolla toukokuussa ja silloin meillä oli henkiset sombrerot päässä ja pöydässä Johannan&Antin loihtimia Meksikon herkkuja.

Päädyin Kreikka-teemaan, vaikkei matkamme sinne tulekaan suuntautumaan, vaan matkaamme saapasmaa-Italiaan helmikuun alussa 2015.
Oioin normaalia kuvioa enkä valmistanut kolmen ruokalajin illallista, vaan yksi iso pääruoka ja päälle jädäriä.

Kävin karitsanjauhelihaostoksilla E.Hakkaraisella Hakaniemen hallissa. Hakkaraisen lihakauppa on minun hovihankkijani niinkuin olen joskus aiemminkin kertonut eikä se pettänyt tälläkään kertaa.
Pyysin 800 g karitsanjauhelihaa ja myyjäpoika jauhoi tarvitsemani määrän tuoreeltaan, koska valmiina oli vain nökkönen.
Karitsanjauhelihan lisäksi käytin lihapulliini naudanjauhelihaa, vaikka ei varmaan olisi tarvinnut, mutta teinpähän kuitenkin niin.
Käytin kreikkalaisiin lihapulliini aitoa kreikkalaista fetajuustoa enkä mitään YÖK-salaattijuustoa, joka on aivan hirveää. Feta taisi olla Fontana-merkkistä, mutta saattoi se olla jotakin muutakin. S-marketista kuitenkin ostettu.

Tein seuraavan ohjeen kolminkertaisena, koska arvelin menekkiä olevan:

1 sipuli

100 g murennettua fetajuustoa

1 dl tuoretta minttua

1 tl rosmariinia

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

400 g jauhelihaa

1 prk kermaviiliä

1 dl korppujauhoja

1 kananmuna

Laitoin korppujauhot kermaviiliin turpoamaan ja samanaikaisesti kuullotin sipuleita voissa sekä murensin fetajuuston. Sen jälkeen sekoitin kaikki aineet sekaisin ja pyörittelin pullia.

Paistan aina lihapullat uunissa, koska silloin tulee vähemmän käryä kämppään. Niin tein nytkin: 220 astetta ja noin 20 minuuttia.

Massa sekaisin

Uuniin duuniin

Valmista!

Olin lopputulokseen tyytyväinen paitsi, että tuore minttu ei oikein päässyt esille. Veikkaan, että kuivattu minttu olisi ollut ärhäkämpi vaihtoehto. Kokeilen sitä toisella kertaa.

1,2 kilosta jauhelihaa sain pyöriteltyä vähän yli 100 lihapullaa, jotka muuten upposivat Team Läskikasaan kuin kuuma veitsi sulaan voihin!

Balkanin makuja

Jo liki perinteeksi muodostunut myöhäissyksyn lomaseni suuntautui tällä kertaa Balkanille. Matkaseurana minulla oli entinen työkaveri ja hyvä ystäväni Riitta.

Osallistuimme TEMA-matkojen järjestämälle Balkanin parhaat -kiertomatkalle, jonka aikana tutustuimme kolmeen Balkanin niemimaan maahan: Kroatiaan, Montenegroon sekä Bosnia ja Hertsegovinaan. Matkasta itsestään on kerrottu www.menomonot.blogspot.com -blogissa.

Periaatteeni matkaillessa on se, että paikallisiin herkkuihin on tutustuttava eikä elettävä vain hampurilaisilla tai pizzoilla. Toki tälläkin matkalla yhden pizzan söimme eikä omatunto silti vaivaa.

Minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä Balkanin ruokakulttuurista. Ehkä mielikuvissa saattoi olla häivähdys itämaisuutta, ehkä jonkinasteista rasvaisuuttakin, mutta oikeasti en tiennyt kyseisestä ruokakulttuurista mitään. 

Olin toki sivistänyt itseäni lukemalla, että varsinkin Kroatiassa tuotetaan hyviä, tuhteja punaviinejä. En muista kyllä koskaan niitä maistaneeni eikä niitä taida olla Alkon valikoimassakaan (jos on, lukijat korjatkoon tietämättömyyteni). Nyt siihen oli oiva tilaisuus.

Makumatkan alkuun ensin pari pullollista olutta! Tarjolla on tottakai maailman olutjättien merkkejä (Budweiseria, Heinekenia, Amstelia ja ties mitä), mutta minä päädyin paikallisiin lagereihin, jotka on pullotettu somiin pikkupulloihin. Nauroimme kerran, että Riitta sai enemmän punaviiniä kuin minä olutta, ja Riitta tilasi lasillisen punkkua.

Sarajevossa lager oli osuvasti Sarajevsko-nimistä!

Kuten aluksi mainitsin Balkanilla, etenkin ymmärtääkseni Kroatiassa, tuotetaan viiniä ja ennen kaikkea punaviiniä. Niemimaalla kasvatettavat rypäleet eivät ole yleisesti tuntemiamme rypäleitä, vaan esimerkiksi Plavac Mali on hyvin tyypillinen lajike. Yllättävää kyllä, myös amerikkalaisen Zinfandelin juurten sanotaan löytyvän juuri Balkanilta! Ja mikä parasta mainosta Kroatian punkuille onkaan, niiden on tutkittu sisältävän normaalia enemmän antioksidantteja ja olevan sen takia ERITTÄIN terveellisiä. Živili!

Nämä rypäleet on kuvattu Androvicin perheen viinitilan pihapiirissä. On sadonkorjuun aika!

Vranac on toinen hyvin tyypillinen rypälelajike Balkanilla. Tätä mielestäni Cabernet Sauvignon -tyyppistä punaviiniä nautimme Sarajevossa illallisella.

Pysyn edelleen pullolinjalla, mutta siirryn kuitenkin oliiviöljyihin. Balkan on hyvin vuoristoinen niemimaa ja niissä laaksoissa tai niemimailla, joissa maan- tai viininviljelys on mahdollista, kasvatetaan myös oliiveja, taateleita, manteleita, viikunoita, sitrushedelmiä ... ja tupakkaa, josta en kerro enempää.

Pelješacin niemimaan edustalla sijaitsevalla Korculan saarella illastimme matkan fiineimmässä ravintolassa. En itse asiassa saanut paikan nimeä selville, vaikka kävimme sitä seuraavana päivänä päivänvalossa tutkimassa. Ei ollut näkyvää kylttiä, mutta ruoka oli ensiluokkaista.

Aluksi saimme maisteltavaksi kolme oliiviöljyä tuoreen, omatekoisen leivän kanssa. Jokainen öljy oli erilainen, Riitan suosikki taisi olla tuo oikealla oleva ja minä pidin vasemmanpuoleisesta eikä tähän liity mitään kotiinpäinvetoa! Oppamme Juulia nimittäin kertoi maistelun jälkeen, että vasemmanpuoleinen oliiviöljy on rankattu Jenkeissä maailman parhaaksi oliiviöljyksi!!!!

Jana-vesipulloissa oli kivoja Paulo Coelhon aforismejä. Harmi, ettei tullut kirjoitettua niitä ylös.

Burek on turkkilaisvaikutteinen lihapiirakka. Näissä kolmessa pötkylässä oli jokaisessa erilainen täyte: tuorejuustoa, jauhelihaa ja pinaattia. Rasvaista, mutta hyvää.

Tämä ei ole spagettia, vaan sarajevolainen jälkiruoka. Tämän lisäksi jälkiruokavadilla oli tarjolla baklavaa, jotakin biskettejä yms. Makeaa mahan täydeltä, huh huh.

Korculan saaren nimettömäksi jääneen ravintolan illallinen oli huikea. Olen ehkä jonkinasteinen hedonisti ruuan suhteen ja tämä täytti sen mielihyvän tunteen täydellisesti. 

Yritän olla muistelematta ruokailun järjestelyihin liittynyttä pientä episodia, jonka johdosta me Riitan kanssa nökötimme kahdestaan sivupöydässä. Se ei meidän tunnelmaamme pilannut, mutta toki suhtautuminen osaan matkaseuruettamme muuttui. No, me olimmekin matkalla KAHDESTAAN.

Alkuruuaksi saimme kampasimpukkaa ja kukkakaalipyreetä, joka oli värjätty sahramilla. Slurps!

Pääruokana puna-ahventa ja risottoa. Nam sekin.

Jälkiruokana tennispallon kokoinen suklaakakku, joka oli täyttä törinää. Niin total balalaikka show, että hohhoijaa. Onneksi tuo etualan kolmiloikka eli hyytelö vähän "vaimensi" tömäkkää suklaapamausta.

Kroatiassa syödään paljon mereneläviä kuten kalaa ja äyriäisiä. Korculan saarelta takaisin Pelješacin niemimaalle palattuamme lounastimme Malistonin pikkukylässä ja saimme alkuruokana tuoreita ostereita. Minä olen tutustunut moisiin nilviäisiin Australiassa sekä näin tuoreena että esismerkiksi Oysters Kilpatrick -tyyliin (gratinoituna).

Kuten sanottua, kaikkea on kokeiltava ja vaikka uudelleen, joten ei muuta kuin tippa sitruunaa päälle ja ääntä kohti. Pureskellakin pitää eikä suinkaan nielaista sellaisenaan.

Minusta nämä olivat hyviä. Melkeinpä paras lounasruoka koko matkalla! Vaikkapa verrattuna seuraavan kuvan friteerattuihin mustekalarenkaisiin Dubrovnikissa.

Makumatka Balkanille oli antoisa, mutta ei rehevöittävä eli kurvit pysyivät kunnossa. 

Tuliaisina ostin lentokentältä muutaman viinipullon siksi, että mieskin pääsee makuun mukaan.