sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ravintola Passio

Taannoin lauantai-Hesarissa oli juttu siitä, että esimerkiksi Helsingissä on aika vaikea löytää sunnuntaisin lounas- tai päivällispaikaksi muuta kuin etnisiä ravintoloita. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta jos mieli tekee muuta kuin nuudeleita tai kuuminta hottia, sunnuntaisin auki olevat ruokaravintolat ovat harvinaisuuksia.
Jutun kuvituksena oli käytetty Kalevankadulla sijaitsevaa Passiota, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Mies oli kisamatkalla, jolta hän palaisi sunnuntaina. Varmistin tekstarilla, että sopiihan hänelle myöhäinen sunnuntailounas Passiossa. Kuulemma sopi, joten lähetin samalta istumalta aamiaispöydästä pöytävarauksen. Varausvahvistus taisi tulla muutaman tunnin kuluttua sähköpostiin. Tähän saakka kaikki OK.

Ravintola Passion osoite on Kalevankatu 13 ja lähdimme tottakai etsimään sitä Mannerheimintien päästä. Paikka on melkein Annankadun kulmassa, joten sinne on lyhyempi matka Kampista kuin Manskulta. Mennessämme ravintolassa oli vain kolme (3) asiakasta. Ihmettelinkin tarjoilijalle, että eikös edellispäivän uutinen ole täyttänytkään pöytiä. Ei ollut.

Passion ruokalista on lyhyt ja ytimekäs.

Mies valitsi alkuun bouillabaissen, joka tarjoiltiin niin, että lautasella oli vain merenelävät sekä vihanneksia ja bouillabaissen tomaattipohjainen liemi tuotiin kannussa.
Minun valintani osui loheen, joka olikin kaunis asetelma kalaa ja muita tykötarpeita.


Pääruokana söimme ankkaa (mies) ja possua (minä). Mies yritti vitsailla tarjoilijalle, että hän ottaa Aku Ankkaa, mutta ei osunut eikä uponnut.
Molemmat annokset olivat runsaita ja liha suussa sulavaa. Minun annoksessa oli tuollaisia pyrekekoja, mutta en enää tätä kirjoitettaessa muista oliko toinen perunaa ja toinen bataattia. Väristä voisi niin päätellä.

Punaviinipullossa oli vielä helmi orvokki pohjalla, joten päädyimme normaalien kahvien sijaan juustolautaseen. Se oli aika normaali: sini- ja valkohomejuustoa sekä viinitarhurin juustoa joltakin kotimaiselta tuottajalta.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ravintolatila oli mielestäni vähän ankea. Tarjoilija oli reipas nainen, ei mikään tyttönen. Hänellä on hieman kiusallinen tapa "hörähdellä", jota voi tietenkin nauruksikin kutsua.
Ravintola Passio sai meiltä ysin ja toivottavasti sunnuntaisyöjät löytävät sinne tiensä. Meidän jälkeen sinne tuli 2-3 muuta seuruetta, yksi isompikin, mutta täyttä siellä ei ollut.

Sushitehdas

"Lähde Lappeenrantaan" -humpan tahdissa ajelimme tuttavapariskunnan kanssa kolmannen tuttavapariskunnan luokse Vehkataipaleelle Saimaan rannalle. Pariskuntatriossa yhdistävänä tekijänä on miesten ammatti ja viikonloppureissun takimmaisena tarkoituksena oli suunnitella seuraavan kesän lomamatkaa Amerikan länsirannikolla.
Suunnitteluhommiakin tehtiin, mutta varsin pikaisesti kotiinlähtöaamuna. Lauantai-iltapäivä kului yllättävän sukkelaan ja tiiviisti sushien valmistuksessa.

Me mieheni kanssa olimme porukan ainoat noviisit. Ensimmäistäkään makia tai nigiriä en ole aiemmin omin pikkukätösin tehnyt, mutta nytpä tein. Isäntäpariskuntaa voisi kuvata melkeinpä ammattilaisiksi sushihommissa eikä toisetkaan olleet aivan untuvikkoja.

Mies sai tehtäväksi siivuttaa vihanneksia (porkkanaa, kurkkua) ja taisi tehtävälistalla olla jotakin kalan käsittelyynkin liittyvää. Minut asemoitiin tekemään makeja. Emännän neuvojen mukaisesti paistoin merilevälevyt kuumalla pannulla, koska sillä tavalla rullista tulee rapeakuorisia. Sen jälkeen taputtelin sushiriisiä levyille. Sain täyttää makini mieltymysteni mukaan kasviksilla ja/tai kalalla.
Tein myös sushiveneitä: levälevy leikataan sentin perin levyiseksi nauhaksi, kiinnitetään parilla riisijyvällä lenkiksi, jonka sisään painellaan riisiä. Vene koristellaan niin kuin mieli tekee.

Sushien tekeminen oli tosi mukavaa hommaa. Aikaa siihen tuhrautuu paljon, mutta mitäs se haittaa hyvässä seurassa. Jos joskus teen itse sushia, se tapahtuu juuri porukalla.
Pöytä notkui herkuista, mutta eipä notkunut kauan. Seitsemän nälkäistä suuta (mukana oli myös emännän tytär) oli pian historiaa ja sushien tainnuttama porukka ähisi maha täynnä.


Etualalla täyttämättömiä sushiveneitä
Kalaa oli jos mistä mallista: lohta, pallasta, ankeriasta, siikaa, tonnikalaa, katkarapuja, lohimössöä yms
Miehellä on hieman runsaat täytteet
Pöytä on katettu!

Sipulipiirakka

Bongasin Maku-lehdestä 5/2014 karamellisoidun sipulipiirakan ohjeen, joka on itse asiassa Valion mainos, mutta väliäkös tuolla.
Resepti vaikutti helpolle ja mainoksen piirakka herkullisen näköiselle, joten ei muuta kuin leivontapuuhiin.

Pohjataikina:

125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
½ purkkia Valio Crea crème fraîchea (paahdettu sipuli)

Täyte:

400 g sipulia (tavallista ja punaista)
kuullottamiseen voita
½ tl sokeria
hippusellinen valkopippuria
vähän suolaa
1½ prk Valio Crea crème fraîchea (paahdettu sipuli)
2 dl juustoraastetta (Emmental punaleima)

Pohjaa varten huoneenlämpöinen voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet nypitään murumaiseksi taikinaksi, johon crème fraîche sekoitetaan. Taikina laitetaan jääkaappiin siksi aikaa, kun täyte valmistetaan.

Viipaleiksi siivutetut sipulit kuullotetaan voissa noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lisätään sokeri. Sipulit saavat vieläkin muhia viitisen minuuttia ennen kuin ne maustetaan valkopippurilla ja suolalla. Ohjeen mukaan pitäisi varoa, etteivät sipulirenkaat hajoa, mutta minä en mokomasta piitannut. Kääntelin ja vääntelin sipuleita ajattelematta piirakan estetiikkaa.

Jäähyllä ollut taikina painellaan vuokaan, päälle kaadetaan keskenään sekoitettu crème fraîche ja juustoraaste sekä lopuksi paistetut sipulirenkaat.
Piirakkaa paistetaan 35-40 min 200-asteisessa uunissa.

Sipulipiirakka oli oikein hyvää, vähän samanlaista kuin nizzalainen pissaladiere. Suolan kanssa on oltava tarkkana, koska maustetussa crème fraîchessa on aika julmetusti suolaa, samoin juustossa.




lauantai 11. lokakuuta 2014

Halvajäätelö

Kreikkalaisen illan jälkiruuaksi bongasin syyskuisen Yhteishyvän Ruoka-lehtisestä Halvajäätelön.
Siihen tarvittavat ainekset ovat hyvin yksinkertaiset, mutta halvan löytäminen lähimarketista meinasi osoittautua ylivoimaiseksi. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi paikalle purjehti myymälähenkilö, joka opasti, että halva löytyy juustohyllystä!

1,5 litraa vaniljajäätelöä
150 g halvaa
1 tl kaardemummaa
50 g pistaasipähkinöitä murskattuna ja paahdettuna

Vaniljajäätelön annetaan pehmetä huoneenlämmössä ja siihen murennetaan halva sekä lisätään kaardemumma. Sen jälkeen seos sekoitetaan sähkövatkaimella tasaiseksi ja jaetaan sopiviin muovisiin kertakäyttömukeihin. 
Foliolla peitetyt mukit laitetaan pakastimeen ja VÄHÄN ennen tarjoilua otetaan pois sieltä ja koristellaan paahdetuilla pistaaseilla.

Minulla kaikki meni kuin Strömsössä siihen saakka, kunnes otin jäätelöannokset pakastimesta pois. 
Arvioin lihapullien syöntiin käytettävän ajan väärin ja kun halvajäätelön tarjoiluaika tuli, sain kantaa kieli keskellä suuta tarjoilulautasille sulanutta massaa jokaiselle nokan eteen. Arvaa harmittiko? 
Onneksi maku ei ollut kärsinyt sulamisesta.

Tämä kuva on otettu ymmärrettvästi ennen kuin komeus suli annoslautaselle


Kreikkalaiset lihapullat

Team Läskikasan ensi talven laskettelumatkan suunnittelukokous päätettiin pitää meillä eli ruuanlaittohuki iski minulle. Pohdiskelin, että millähän teemalla etenisin. Viimeksi sama joukko on ollut koolla toukokuussa ja silloin meillä oli henkiset sombrerot päässä ja pöydässä Johannan&Antin loihtimia Meksikon herkkuja.

Päädyin Kreikka-teemaan, vaikkei matkamme sinne tulekaan suuntautumaan, vaan matkaamme saapasmaa-Italiaan helmikuun alussa 2015.
Oioin normaalia kuvioa enkä valmistanut kolmen ruokalajin illallista, vaan yksi iso pääruoka ja päälle jädäriä.

Kävin karitsanjauhelihaostoksilla E.Hakkaraisella Hakaniemen hallissa. Hakkaraisen lihakauppa on minun hovihankkijani niinkuin olen joskus aiemminkin kertonut eikä se pettänyt tälläkään kertaa.
Pyysin 800 g karitsanjauhelihaa ja myyjäpoika jauhoi tarvitsemani määrän tuoreeltaan, koska valmiina oli vain nökkönen.
Karitsanjauhelihan lisäksi käytin lihapulliini naudanjauhelihaa, vaikka ei varmaan olisi tarvinnut, mutta teinpähän kuitenkin niin.
Käytin kreikkalaisiin lihapulliini aitoa kreikkalaista fetajuustoa enkä mitään YÖK-salaattijuustoa, joka on aivan hirveää. Feta taisi olla Fontana-merkkistä, mutta saattoi se olla jotakin muutakin. S-marketista kuitenkin ostettu.

Tein seuraavan ohjeen kolminkertaisena, koska arvelin menekkiä olevan:

1 sipuli
100 g murennettua fetajuustoa
1 dl tuoretta minttua
1 tl rosmariinia
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
400 g jauhelihaa
1 prk kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna

Laitoin korppujauhot kermaviiliin turpoamaan ja samanaikaisesti kuullotin sipuleita voissa sekä murensin fetajuuston. Sen jälkeen sekoitin kaikki aineet sekaisin ja pyörittelin pullia.
Paistan aina lihapullat uunissa, koska silloin tulee vähemmän käryä kämppään. Niin tein nytkin: 220 astetta ja noin 20 minuuttia.

Massa sekaisin
Uuniin duuniin
Valmista!
Olin lopputulokseen tyytyväinen paitsi, että tuore minttu ei oikein päässyt esille. Veikkaan, että kuivattu minttu olisi ollut ärhäkämpi vaihtoehto. Kokeilen sitä toisella kertaa.
1,2 kilosta jauhelihaa sain pyöriteltyä vähän yli 100 lihapullaa, jotka muuten upposivat Team Läskikasaan kuin kuuma veitsi sulaan voihin!

Balkanin makuja

Jo liki perinteeksi muodostunut myöhäissyksyn lomaseni suuntautui tällä kertaa Balkanille. Matkaseurana minulla oli entinen työkaveri ja hyvä ystäväni Riitta.
Osallistuimme TEMA-matkojen järjestämälle Balkanin parhaat -kiertomatkalle, jonka aikana tutustuimme kolmeen Balkanin niemimaan maahan: Kroatiaan, Montenegroon sekä Bosnia ja Hertsegovinaan. Matkasta itsestään on kerrottu www.menomonot.blogspot.com -blogissa.

Periaatteeni matkaillessa on se, että paikallisiin herkkuihin on tutustuttava eikä elettävä vain hampurilaisilla tai pizzoilla. Toki tälläkin matkalla yhden pizzan söimme eikä omatunto silti vaivaa.
Minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä Balkanin ruokakulttuurista. Ehkä mielikuvissa saattoi olla häivähdys itämaisuutta, ehkä jonkinasteista rasvaisuuttakin, mutta oikeasti en tiennyt kyseisestä ruokakulttuurista mitään. 
Olin toki sivistänyt itseäni lukemalla, että varsinkin Kroatiassa tuotetaan hyviä, tuhteja punaviinejä. En muista kyllä koskaan niitä maistaneeni eikä niitä taida olla Alkon valikoimassakaan (jos on, lukijat korjatkoon tietämättömyyteni). Nyt siihen oli oiva tilaisuus.

Makumatkan alkuun ensin pari pullollista olutta! Tarjolla on tottakai maailman olutjättien merkkejä (Budweiseria, Heinekenia, Amstelia ja ties mitä), mutta minä päädyin paikallisiin lagereihin, jotka on pullotettu somiin pikkupulloihin. Nauroimme kerran, että Riitta sai enemmän punaviiniä kuin minä olutta, ja Riitta tilasi lasillisen punkkua.
Sarajevossa lager oli osuvasti Sarajevsko-nimistä!



Kuten aluksi mainitsin Balkanilla, etenkin ymmärtääkseni Kroatiassa, tuotetaan viiniä ja ennen kaikkea punaviiniä. Niemimaalla kasvatettavat rypäleet eivät ole yleisesti tuntemiamme rypäleitä, vaan esimerkiksi Plavac Mali on hyvin tyypillinen lajike. Yllättävää kyllä, myös amerikkalaisen Zinfandelin juurten sanotaan löytyvän juuri Balkanilta! Ja mikä parasta mainosta Kroatian punkuille onkaan, niiden on tutkittu sisältävän normaalia enemmän antioksidantteja ja olevan sen takia ERITTÄIN terveellisiä. Živili!

Nämä rypäleet on kuvattu Androvicin perheen viinitilan pihapiirissä. On sadonkorjuun aika!


Vranac on toinen hyvin tyypillinen rypälelajike Balkanilla. Tätä mielestäni Cabernet Sauvignon -tyyppistä punaviiniä nautimme Sarajevossa illallisella.


Pysyn edelleen pullolinjalla, mutta siirryn kuitenkin oliiviöljyihin. Balkan on hyvin vuoristoinen niemimaa ja niissä laaksoissa tai niemimailla, joissa maan- tai viininviljelys on mahdollista, kasvatetaan myös oliiveja, taateleita, manteleita, viikunoita, sitrushedelmiä ... ja tupakkaa, josta en kerro enempää.

Pelješacin niemimaan edustalla sijaitsevalla Korculan saarella illastimme matkan fiineimmässä ravintolassa. En itse asiassa saanut paikan nimeä selville, vaikka kävimme sitä seuraavana päivänä päivänvalossa tutkimassa. Ei ollut näkyvää kylttiä, mutta ruoka oli ensiluokkaista.
Aluksi saimme maisteltavaksi kolme oliiviöljyä tuoreen, omatekoisen leivän kanssa. Jokainen öljy oli erilainen, Riitan suosikki taisi olla tuo oikealla oleva ja minä pidin vasemmanpuoleisesta eikä tähän liity mitään kotiinpäinvetoa! Oppamme Juulia nimittäin kertoi maistelun jälkeen, että vasemmanpuoleinen oliiviöljy on rankattu Jenkeissä maailman parhaaksi oliiviöljyksi!!!!



Jana-vesipulloissa oli kivoja Paulo Coelhon aforismejä. Harmi, ettei tullut kirjoitettua niitä ylös.


Burek on turkkilaisvaikutteinen lihapiirakka. Näissä kolmessa pötkylässä oli jokaisessa erilainen täyte: tuorejuustoa, jauhelihaa ja pinaattia. Rasvaista, mutta hyvää.


Tämä ei ole spagettia, vaan sarajevolainen jälkiruoka. Tämän lisäksi jälkiruokavadilla oli tarjolla baklavaa, jotakin biskettejä yms. Makeaa mahan täydeltä, huh huh.


Korculan saaren nimettömäksi jääneen ravintolan illallinen oli huikea. Olen ehkä jonkinasteinen hedonisti ruuan suhteen ja tämä täytti sen mielihyvän tunteen täydellisesti. 
Yritän olla muistelematta ruokailun järjestelyihin liittynyttä pientä episodia, jonka johdosta me Riitan kanssa nökötimme kahdestaan sivupöydässä. Se ei meidän tunnelmaamme pilannut, mutta toki suhtautuminen osaan matkaseuruettamme muuttui. No, me olimmekin matkalla KAHDESTAAN.

Alkuruuaksi saimme kampasimpukkaa ja kukkakaalipyreetä, joka oli värjätty sahramilla. Slurps!


Pääruokana puna-ahventa ja risottoa. Nam sekin.


Jälkiruokana tennispallon kokoinen suklaakakku, joka oli täyttä törinää. Niin total balalaikka show, että hohhoijaa. Onneksi tuo etualan kolmiloikka eli hyytelö vähän "vaimensi" tömäkkää suklaapamausta.


Kroatiassa syödään paljon mereneläviä kuten kalaa ja äyriäisiä. Korculan saarelta takaisin Pelješacin niemimaalle palattuamme lounastimme Malistonin pikkukylässä ja saimme alkuruokana tuoreita ostereita. Minä olen tutustunut moisiin nilviäisiin Australiassa sekä näin tuoreena että esismerkiksi Oysters Kilpatrick -tyyliin (gratinoituna).

Kuten sanottua, kaikkea on kokeiltava ja vaikka uudelleen, joten ei muuta kuin tippa sitruunaa päälle ja ääntä kohti. Pureskellakin pitää eikä suinkaan nielaista sellaisenaan.
Minusta nämä olivat hyviä. Melkeinpä paras lounasruoka koko matkalla! Vaikkapa verrattuna seuraavan kuvan friteerattuihin mustekalarenkaisiin Dubrovnikissa.



Makumatka Balkanille oli antoisa, mutta ei rehevöittävä eli kurvit pysyivät kunnossa. 
Tuliaisina ostin lentokentältä muutaman viinipullon siksi, että mieskin pääsee makuun mukaan.