sunnuntai 2. elokuuta 2015

Key lime pie



Taannoisella Amerikan matkalla matkakumppani puhui useaan otteeseen key lime piesta ja viimein Las Vegasissa hän sai kuin saikin viipaleen herkkupiirakkaa. Täydellisen näköinen.


Key lime piessa käytettävä lime houkutti minuakin kokeilemaan, josko osaisin loihtia kuuluisaa floridalaista piirakkaa. Key lime pie on saanut nimensä juuri Floridassa ja Meksikossa käytetyistä Key lime -limeteista, joita ei täältä meiltä saa. Suomessa on yleensä tarjolla Persian limetteja, mutta kyllä niistäkin saa piirakan leivottua.
Floridassa on kuulemma joskus yritetty saada voimaan lakia, jonka tarkoituksena oli sakottaa niitä, jotka sanovat leiponeensa Key lime pieta, mutta käyttäneensä siihen muita kuin aitoja limetteja. Onneksi lakia ei saatu voimaan.

Piirakan rakennusaineet:
200 g digestive-keksejä murskattuna
100 g sulatettua voita

4 kananmunan keltuaista
1 purkillinen (n. 400 g) kondensoitua maitoa
3 limetin mehu ja raastettu kuori

4 kananmunan valkuaista
1 dl erikoishienoa sokeria

Murskaa digestive-keksit. Murskaamiseen ei tarvita mitään ihmelaitteita, vaan keksit saa hienoksi muruksi vaikkapa perunanuijalla, kunhan laittaa vaikkapa pakastepussin nuijan suojaksi. Ei tarvitse pestä rasvoittunutta nuijaa! 
Lisää keksimurskeen sekaan sulatettu voi, jonka jälkeen taputtelet massan irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa noin 10 min 150-asteisessa uunissa.

Sekoita keltuaisia muutaman minuutin ajan (3-4 min) itsekseen. Lisää keltuaisvaahtoon kondensoitu maito, limettimehu ja -raaste. Kaada täyte paistetun pohjan päälle ja paista 180 asteessa 15 minuuttia.

Marenkihuntua ei ole pakko tehdä, mutta minä tein, koska en keksinyt yhtäkkiä muuta käyttöä valkuaisille.
Vatkaa valkuaisia PUHTAASSA astiassa PUHTAILLA vatkaimilla ja lisää sokeri hitaasti valkuaisvaahtoon. Marenki on valmista, kun se pysyy kulhossa, vaikka käännät sen ylösalaisin.
Lisää marenki täytteen päälle ja paista piirakkaa niin kauan (noin 5-8-10 min), että marenki saa kauniin ruskehtavan värin. 


Anna piirakan jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi ja sitten jääkaappikylmäksi. Vasta sitten irrotat sen vuoasta.
Minä käytin ensimmäiseen piirakkaani makeutettua kondensoitua maitoa, jolloin Key Lime Piesta tuli aivan liian makeaa. Toisella yrittämällä käytin sokeroimatonta versiota. Nyt pohjan rasvaisuus, täytemassan limeisyys ja marengin makeus toimivat hyvin yhteen.
Las Vegasin piirakkapalan näköistä en omastani saanut, mutta hyvin se maistui. Vein nimittäin toisen piirakkani työmaalle Helenan päivä kahveille.

Ravintola Meripaviljonki

Eläintarhanlahdelle Säästöpankinrantaan avattiin huhtikuussa 2015 Helsingin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kelluva ravintola.
Olen katsellut rakennusta työmatkajunan ikkunasta ja miettinyt, milloinkahan ehdimme tuonne syömään. Heinäkuisena perjantaina haaveesta tuli totta.

Kelluvan ravintolan historia on tietenkin suomalaiseen tapaan byrokraattisesti pitkä ja kiemurainen. Eihän se täällä meillä käy vain niin, että joku haluaa rakentaa ravintolan veden päälle. Ei ei. Kyllä ainakin yksi valitusrumba on käytävä ennen kuin lupa irtoaa. Niin luin tässäkin käyneen, mutta nyt Meripaviljonki-niminen ravintola kelluu mielestäni kauniissa maisemissa. Ainakin aurinkoisena heinäkuisena perjantai-iltana ulkoiset puitteet olivat upeat.

Kelluvuudesta vielä, ettei ravintola heilu eikä keinahtele puolelta toiselle. Ihan vakaasti pysyi paikoillaan.



Näkymä Töölöön päin


Näkymä Säästöpankinrannan suuntaan


Päädyimme molemmat alkuruuassa samaan vaihtoehtoon, jonka nimi on yksinkertaisesti Karitsa. Ahvenanmaalaista karitsarilletteä, hedelmächutneyä ja minttuaiolia. Rillette valmistetaan pateen tapaan joko lihan omassa rasvassa tai lihaliemessä keittäen. Lopputulos prässätään muotilla haluttuun malliin. Tavallisimmin ruokalistoilta löytyy ankkarilletteä, mutta Meripaviljongissa oli käytetty karitsaa. Hyvää oli, ja makua lisäsi minttuaioli.
Tarjoilulautaset olivat muuten kivan kuplikkaita!


Pääruuaksi mies valitsi Kuhan, joka oli imatralaista kuhaa, naurista, muikunmätiä ja tilli-voikastiketta. Herkullisen näköinen annos ja makukin oli kuulemma kohdillaan.


Minä valitsin listalta Kuningasravun. Se oli juuri oikealla tavalla valmistettu risotto, jonka kruunasivat suosikkini kampasimpukat ja pieni nökkösellinen kuningasrapua. Meinasi kieli mennä mukana, niin makoisaa se oli. Valitettavasti kuva on tumma.

Minä tykkään risotosta, mutta sitä ei voi kovin usein syödä, koska liiallinen risoton lappaminen rupeaa näkymään keskivartalon kohdalla!


Minun jälkiruoka: Kulta & suklaa. Nam.

Miehelle suklaajäätelöpallo perinteisesti kahvin ja konjakin kanssa.


Oli pakko ottaa kuva erikoisen mallisesta viinilasista. Taisin tarkistaa valmistajankin, että enää en muista sitä. Punkun aromit tulivat hyvin esiin, josko ne tulevat muunkinlaisista laseista.


Ravintola Meripaviljonki on enemmän kuin suositeltava käyntikohde, jos kaipaa miellyttäviä näköaloja, hyvää palvelua ja selkeänmakuista ruokaa. 
Meiltä ravintola saa yhdeksän (9) pistettä. Täydestä kympistä pisteen nappaa hinta. Meripaviljongin hinnoissa on varmasti maisemalisä verrattuna vastaavantasoisiin kilpailijoihinsa Helsingissä.